14 kaupunkia, 80 tuntia kulkuvälineissä… reilireissun avainluvut

Junalla Italiaan – reissu numeroina! Kuinka pitkä oli matka Tampereelta Roomaan ja takaisin? Montako tuntia vietimme liikkuvissa kulkuneuvoissa? Kuinka lujaa laiva kulkee Itämerellä verrattuna italialaiseen junaan? Mikä oli pisin yksittäinen junamatka kilometreissä – entäpä ajallisesti? Montako kertaa passimme tarkastettiin? Montako junavarausta tarvittiin?

Pysähdyksiä ja elämyksiä pitkin matkaa

Matkan päätyttyä reilipassissa lukee monta paikanimeä. Näissä kaupungeissa ja pikkukylissä me pysähdyimme, vaihdoimme junaa, tapasimme ystäviä, jatkoimme matkaa, iloitsimme reissusta, järkytyimme saapuessamme väärälle asemalle… Kaikki pysähdykset ovat matkan solmukohtia, kiintopisteitä, joissa tapahtui jotain jännää. Joista saattoi jatkaa eteenpäin juuri sinne, minne milloinkin halusi.

Myös pisteiden välissä tapahtui. Jokaisessa junamatkassa oli omat puolensa, mutta yksittäisenä reissuna yöjuna Firenzestä Müncheniin oli ehdottomasti kiinnostavin. Toisaalta innostus oli huipussaan heti ensimmäisellä ratayhteydellä Tukholmasta Kööpenhaminaan kun kaikki seikkailut olivat vielä edessä. Vaikea valita yhtä suosikkia – matka oli huima kokonaisuus. Ja huimat ovat myös kertyneet kokonaiskilometrit.

Kuinka laskea reissun todellinen pituus?

Matkan pituus oli: pitkä. Tarkan luvun laskeminen osoittautuu yllättävän haastavaksi. Google tarjoaa kilometrit pitkillekin autoreiteille, mutta junamatkustamisessa ainoa mittayksikkö on aika. Nyt tarvitaan matkamittoja pöytään, piru vie.

Linnuntietä emme matkustaneet, joten välimatkojen mittaaminen väärässä yksikössä ei kertoisi koko totuutta. Roomakin on olevinaan kovin lähellä, jos oikoo Itämeren ja Adrianmeren ylitse ilmojen halki. Nyt mentiin maata pitkin, joten puhutaan oikeista kilometreistä.

Maata pitkin matkustavien Facebook-ryhmästä saan kuitenkin kullanarvoisen vinkin: rome2rio –verkkopalvelu tarjoaa tiedot paitsi matka-ajoista, myös matkojen todellisista pituuksista. Siispä Roomasta Rioon ja laskemaan!

Reilipassin rivit riittivät vielä oikein hyvin. Huomaa keskivaiheilla surullisen toiveikas ”Milano – Roma” -junareissu, jonka jälkeen seuraavana päivänä uusi yritys: Torino-Roma. Näin nättiä käsialaa tulee, kun kirjoittaa lippuja juostessa, junan heilahdellessa tai laiturilla rinkkaa vasten.

6874,4 kilometriä, 80 tuntia 48 minuuttia

Matkan avainluvut ovat tässä. Itselleni ja matkakumppanilleni isot numerot ovat hahmottuneet konkreettisesti: me tiedämme hyvin, kuinka paljon 6874,4 kilometriä todellisuudessa on. Millähän tätä havainnollistaisi lukijoille? Jos olisimme USA:ssa, olisimme päässeet kevyesti rannikolta toiselle ja vielä pitkälle Atlanttiin. Taikka muutaman kerran Suomen päästä päähän edestakaisin.

Maisemia on nähty tuhansien kilometrien edestä.

Matkan kesto oli yhteensä 80 tuntia 48 minuuttia – sisältäen ainoastaan ajan, jonka kulloinenkin kulkuväline on liikkunut. Reissuja tehneet ja varmasti muutkin ymmärtävät, ettei tosielämä ole aivan näin yksinkertaista. Ensinnäkin asemalla täytyy seikkailla etsien laitureita, kenties kahvia ja lippuautomaatteja, väistellä kiireisempiä matkalaisia, kävellä harhaan ja löytää takaisin.

Junanvaihdossa saattaa olla kiire, tai vaihtoehtoisesti muutaman tunnin leppoisa odotteluaika. Näitä joutilaita matkan tärkeitä hetkiä ei tähän matka-aikaan ole sisällytetty. Todellisuudessa olimme reissussa maanantai-illasta seuraavan viikon lauantaiaamuun. Laskekaapa siitä.

Koostin infografiikkaa reissumme vaiheista. Monia numeroita matkaan mahtuikin. Ilmaisesta palvelusta kiitokset Piktochartille!

Vaihtoehtoiset laskentatavat ja muita numeroita

Meidän reittimme poikkesi suunnitellusta muutamassa käänteessä: Torinon silmukka lisäsi kolmisensataa kilometriä ja pari tuntia suunnitelmaan. Matkaa Tampereelta Roomaan kertyisi teoriassa 3308,6 kilometriä, meidän reitillämme 3588,5 kilometriä. Huomatkaa lopputuloksen ilmoittaminen satoja metrejä myöten: pyöristin merkitsevien numeroiden tarkkuudelle. Sillä näillä matkoilla sadat metrit ja minuutit todella merkitsevät.

No eivät oikeastaan. Tuhansien kilometrien vilistäessä ei meilläkään lopulta ollut tarkkaa aavistusta siitä, kuinka kauan olimme matkanneet tai miten kauas. Paluumatka osoittautui menomatkaa lyhyemmäksi (kilometreissä mitaten), vaikka itse arvelin Berliinin-pysähdyksen tuovan lisämittaa reitille. Kotimatkan pituus oli lopulta 3285,9 kilometriä. Kiinnostavaa kyllä, paluumatka oli matkustusajassa mitaten reilut kolmisen tuntia pidempi.

Tampereelta Roomaan ja takaisin kertyi kilometrejä. Laivamatka tuo oman lisänsä matka-aikaan, vaikka pituudeltaan Turku-Tukholma väli on alle kolmesataa kilometriä. Huomatkaa muuten, että pisin matkapäivä oli juuri se, jonka huipennuksena hyppäsimme Rooman-junan sijasta Torinoon vievän kyytiin… Ihan ymmärrettävää, eikö?!

Vielä tilastoa matkan pisimmistä junareissuista (sekä siitä lyhyimmästä, jota ei ollut tarkoitus tehdä ensinkään). Melko kauas pääsee vaihtamatta junaa välissä, aina Hampurista Zürichiin ja varmasti pidemmällekin.

Merten aalloilla mopoauton vauhdilla

Laivamatkat Tukholmaan tuovat matka-aikaan oman lisänsä. On huvittavaa, että junan kyydissä seitsemänsadan kilometrin matkan Torinosta Roomaan kiitää reilussa neljässä tunnissa, kun taas Ruotsinlaivan laineilla saa keikkua kymmenisen tuntia, vaikka matka on vaivaiset 260 kilometriä.

Laivamatkat mitattaneen solmuilla juuri siitä syystä, etteivät matkustajat turhautuisi hitaaseen etenemisvauhtiin. 24,5 solmua kuulostaa mukavammalta kuin 45 kilometriä tunnissa. Siis risteilylaiva kulkee todellisuudessa yhtä lujaa, kuin mopoauto maantien laidassa. Päätä huimaa. Odotan innolla mahdollista Tallinnan-tunnelia, josta pääsisi hurauttamaan junalla läpi Eurooppaan.

Kulkuneuvoilla on eronsa – ehkä matkustusmukavuuden vuoksi on ihan kiva, ettei Silja Line paahda merellä kolmeasataa kilometriä tunnissa. Laivamatkan päästöt eivät ole mukavaa katsottavaa, mutta ne eivät ainakaan paranisi, jos laiva kulkisi nykyistäkin nopeammin. Siispä nukutaan yö laivassa ja nautitaan hitaasta matkasta unien merkeissä.

Oletko koskaan miettinyt, millaisia maisemia siellä alhaalla maankamaralla vilistää, jos lennät Euroopan halki? Nämä hetket on koettava – mitäpä jos ensi kerran matkaisitkin rauhallisempaan tahtiin junalla?

Erityisesti matka Sveitsistä Italiaan jäi mieleen jylhien maisemiensa ansiosta.

Mikä horisontissa siintää? Gradun ja blogitekstien välissä oli kurkittava maisemia tuon tuosta. Kilometreistä ja matkustustunneista huolimatta aika ei käynyt pitkäksi.

Saimme nauttia monista auringonlaskuista – kuvassa Hampurin versio samaisesta näytöksestä. Junan ikkunasta näkee todella henkeäsalpaavia maisemia ihan kotoisassa Euroopassammekin. Mitähän muualta maailmasta mahtaakaan löytyä…?!

Lentäen olisit jo perillä – mutta miksi liitäisit onnesi ohi?

Monissa kaupungeissa, nettisivuilla, katumainoksissa silmillemme hyppivät mainokset nopeista ja edullisista lennoista. Kööpenhaminasta Saksaan. Berliinistä sinne ja tänne. Helsingistä Roomaan. Roomasta Thaimaahan. Mutta me pysyimme raiteilla. Miksi ihmeessä?

Yli 80-tuntisen (ja todellisuudessa vielä paljon pidemmän) taipaleen voisi taittaa ilmojen halki noin kuudessa ja puolessa tunnissa. Siis Roomaan ja takaisin saman päivän aikana, ilman junanvaihtoja, yöpymisiä, istumista, googlailua, suunnittelua. Kuinka helppoa, nopeaa ja edullista!

Ja kuinka tylsää. Katsoessani matkaamme numeroina lentäminen voittaisi periaatteessa murskaluvuin. Tosielämä ei kuitenkaan pohjaa tehokkuuteen ja optimointiin. Näidenkin lukujen äärellä valitsisin ehdottomasti junan – reissustamme olisi puuttunut suurin osa kokemuksista, mikäli olisimme lentäneet suoraan kohteeseen. Ennen matkaa kirjoittamani epävarmat pohdinnat osuivat suoraan naulan kantaan: lentämällä kelaamme niin monien hetkien, paikkojen ja tilanteiden ohi, ettei siinä oikeastaan säästä aikaa.

Lentäen säästää itsensä vain elämältä ja kokemuksilta – ja kukapa niiltä oikeasti haluaisi säästyä?

Kotona hämmästelimme, kuinka paljon kilometrejä reissussa kertyi – matka ei nimittäin tuntunut raskaalta. Tätä ihmettelimme ääneen jo reissun päällä, sillä olimme varautuneet paljon raskaampaan reissuamiseen. Reissu oli oikeasti kommelluksineenkin yllättävän helppo, eikä kyse ole vain siitä, että aika kultaa muistoja. Ja mitäpä siitä, vaikka kultaisikin: tässä retkessä muisteltavaa nimittäin riittää. Älä säikähdä kilometri- ja tuntimäärää, se on suoraan verrannollinen matkalla kokemiisi hetkiin ja elämyksiin! Suosittelen junailua erittäin lämpimästi.

Hei vain, ciao ciao!
– Anni
P.S. Matkabudjetista ja junavarauksista tulossa oma koosteensa lähiaikoina! Edessä siintää myös mahdollisia seuraavia junareissuhaaveita – niistä lisää myöhemmin.