Interrail-matkailu on helppoa ja huoletonta, mutta jonkin verran suunnittelua tarvitaan silti. Joihinkin juniin vaaditaan paikkavarauksia – mutta mihin kaikkiin, ja mitä ne maksavat? Varausten tekeminen saattaa ohjata myös mielenkiintoisiin kohtaamisiin niin ihmisten kuin automaattienkin kanssa. Maiden halki seikkaillessa pienikin kielitaito avaa aivan uusia ikkunoita. Luvassa katsaus paikkavarauksiin ja pieni sivupolku kielitaidon saloihin.
Interrail-lippu kourassa, orastava matkasuunnitelma mielessä. Kuinkahan junat oikeasti kulkevat, pitävätkö aikataulut… ja entäpä ne pirulliset paikkavaraukset?!
Etukäteen epäilin, että hurjan monella reitillä on pakko varata paikka junaan. Liika suunnitelmallisuus ei olisi sopinut kovin hyvin yhteen hieman joustavien ja epämääräisten matkasuunnitelmiemme kanssa. Reilimatkailussa se juttu on mielestäni nousta juuri siihen junaan kuin mieli tekee ilman suuria ennakkosuunnitelmia. Ja etenkin ilman stressiä siitä, ehdimmekö juuri siihen seuraavaan kulkupeliin, jonne paikka on jo varattuna ja maksettuna.
Paikkavarausviidakko osoittautui kuitenkin odotettua paremmaksi: kaikkiin paikallisjuniin ja moniin IC-juniin sai nousta huoletta ilman varausta. Esimerkiksi IC-junat Saksassa, paikallisjunat Italiassa ja kaikki junamme Tanskassa sallivat matkalaisen hypätä kyytiin vain Interrail-lippu kourassaan. Mutta kuinka niitä varauksia sitten tarvittaessa saikaan tehtyä?
Kuusi varausta matkalla – kolme tapaa varata
Meidän reitillemme Tukholmasta Roomaan ja takaisin mahtui kuusi paikkavarausta. Kaikkiaan siis noin puolet junamatkoistamme vaativat varauksen. Ruotsin-junaan varauksen tekeminen oli ehdottomasti helpointa: nettivaraus, maksu verkkopankin kautta ja lippu kilahti sähköpostiin lähes samoin tein.
Italiassa puolestaan varaukset hoituivat helpoimmin asemien automaateilta (toki tarvittaessa myös netistä). Junat eivät olleet täynnä, joten varauksen tekeminen viime tipassakin onnistui joka kerta. Jopa myös väärälle reitille, kuten Milanosta lähtiessä kävi.
Yöjunan liput ostimme perinteisen lippuluukun asiakaspalvelijalta. Italiassa olen hiljaa oppinut olemaan luottamatta juuri mihinkään, mikä ei ole elävänä silmieni edessä tai kuuteen kertaan etukäteen varmistettu. Siksi luotin tällä kertaa enemmän virkailijan kanssa käytävään keskusteluun ja junan olemassaolon varmisteluun, kuin automaatilla asiointiin.
Muillakin väleillä, kuten Saksan IC-junissa voisi varauksen halutessaan tehdä. Me emme kokeneet tätä tarpeelliseksi, sillä helmi-maaliskuiseen kevätaikaan eivät junat olleet millään välillä täynnä. Saimme istua aina varaamattomilla paikoilla, ja tilaa riitti.
Hyvä nyrkkisääntö on, että mitä nopeampi ja hienompi juna, sitä todennäköisemmin tarvitset varauksen. Italiassa mm. nopeat Frecciarossa- ja Frecciabianca-junat kuuluvat tähän kategoriaan, mutta monen ison kaupungin välisestä matkasta selviää onneksi vain kympin varauksella. Junat ovat mukavia ja taittavat vaikkapa 565 kilometrin matkan Milanosta Roomaan reippaassa kolmessa tunnissa. Ottaen huomioon, että itse matkalippu junaan maksaisi noin satasen, on reililippu ja varaus oikeastaan varsin oiva yhdistelmä.
Palvelunumero 36849582, bitte schön!
Digitalisaatio on tuonut Euroopan asemille fiksut lippuautomaatit, jotka helpottavat ja nopeuttavat asiointia. Kaikki on sujuvaa ja kätevää, lipun osto onnistuu melkeinpä missä vain, sillä automaatti puhuu useampia kieliä kuin taitavinkaan virkailija. Eikä automaatti ole koskaan kyllästynyt tai nojaile poskeensa lippuluukulla – se tervehtii ainakin Italiassa iloisesti sanoin ”Be aware of pickpockets”.
Toisinaan ihmiskontaktia silti tarvitaan myös digitalisaation ihmeiden aikana. Saksalaisesta automaatista Hampurin asemalla en ottanut tolkkua, en sitten millään. Oli selvitettävä varausmahdollisuutta Kööpenhaminan junaan, muttei mikään painike tai toiminto millään kokeilemallani kielellä johtanut toivotun tiedon lähteelle.
Käännyin siis palvelutiskin puoleen ja sain jonotusnumeron pitkälle tulevaisuuteen. Kiirettä ei ollut, joten odottelimme kaikessa rauhassa. Asiakaspalvelija oli kuin olikin automaattia kyllästyneempi, mutta sainpahan nopean vastauksen tiedusteluuni: varausta Hampuri-Kööpenhamina –junaan ei kesäsesongin ulkopuolella tosiaan tarvita.
Kielitaito pelastaa – opettele ainakin alkeet
Konekäännösten, Google Translaten ja muun kehittyvän teknologian aikakaudella moni pohtii, tarvitseeko kieliä enää osata. Ja Euroopassahan puhutaan kaikkialla sujuvaa kouluenglantia, eikö totta?
No ei aivan totta. Matkallamme kielitaidosta oli todellista käytännön apua monen tilanteen pelastajana. Suomalaisena ihan yllättyy, kuinka moni eurooppalainen ei lopulta osaa mitään muuta kieltä kuin omaa kotimaistaan – tai ainakaan suostu paljastamaan, mikäli orastavaa kielitaitoa olisikin elämän varrella kertynyt. Paikalliskielen alkeista on siis etenkin Pohjoismaiden ulkopuolella äkkiä oma hyötynsä.
Saksalaisten englannintaidoista olen kuullut vain huhuja, kieli kun onneksi luonnistuu oikein hyvin. Sanomattakin on selvää, että asiointi sujuu monessa paikassa varsin ystävällisesti ja näppärästi, kun kieli on hallussa. Sama pätee Italiaan, jossa olemme onnistuneet turisti-hätätilanne-alkeidemme kera selvittämään mitä erikoisimpia tilanteita, koska kukaan ympärillä oleva ei yksinkertaisesti ole osannut englantia.
En tarkoita, ettäkö kielitaidottomuus olisi este matkailulle – ei tietenkään. Tahdon sen sijaan rohkaista alkeidenkin opetteluun ja ennakkoluulottomaan kielitaidon kartuttamiseen. Jo muutama sana, oikea asenne ja luova nonverbaalinen viestintä voivat viedä hurjan kiinnostaviin keskusteluihin. Puhumattakaan siitä, kuinka kielen ymmärrys avaa ovet kulttuurin äärelle.
Oikeastaan emme opiskele kieliä, opimme sanoja, merkityksiä, toisia tapoja nähdä.
Meille ennen tuntemattomia arjen ja historian itsestäänselvyyksiä, tulevaisuuden toiveita. Rajoja ja rajattomuutta, ihmisäänen vivahteita ja kerronnan monipolvisuutta. Parhaimmillaan näemme oman maailmankuvamme rajat ja ylitämme ne uusin, vierain sanoin.
Sesongin ulkopuolella elämä on helppoa
Moni asia on keväiselle reilaajalle helpompaa, kuin kesälomien täyttäessä Euroopan junat ja majatalot. Viime hetken varaukset jopa suosittuun Ruotsin-junaan onnistuivat meidän reissullamme hyvin edellisenä päivänä, samoin hyvien ja edullisten majapaikkojen löytäminen jopa vain muutaman tunnin varoitusajalla. Torinon tapauksessa jopa vasta puoli tuntia etukäteen.
Siispä, hyvät lukijat, älkää yrittäkö tätä kesällä. En lupaa, että reilaaminen sesonkiaikaan olisi ihan yhtä helppoa ja huoletonta – suunnitelmaton reissailu siis omalla vastuulla!
Silti matkaan kannattaa lähteä, mutta suodattakaa muutamat huolettomat maaliskuun-neuvot mielestänne.
Kuulemani mukaan ainakin Tukholma-Kööpenhamina –junaan kannattaa todella tehdä varaus hyvissä ajoin. Reitin kriittisimmät pätkät kannattaa rakentaa ajoissa – kuten Menolippu-pelissäkin. Muuten saatat jäädä jumiin asemalle, eikä reittisi toteudu. Pelissä jaettavien miinuspisteiden sijaan saatat oikeassa elämässä kärsiä pienistä pettymyksistä taikka reittisuunnitelman uudelleenjärjestelystä.
Älä pelkää reilaamisen vaivalloisuutta tai matkalla vaanivia varauksia – junamatkailun ilot kumoavat moninkertaisesti pienen vaivannäön ja penkissä istumisen, joka reppureissailuun kuuluu. Lähde siis rohkeasti matkaan, jos reilaaminen kutkuttaa ja Euroopan monet sopukat, kujat, pikkukylät, kaupungit, aukiot ja puistot kutsuvat!
Alla prossima!
– Anni
P.S. Tältä sivulta löydät lisää keräilemääni tietoa junavarauksista, sekä linkkejä mm. junayhtiöiden sivuille ja muun tiedon äärelle.
Hetkeen pysähtynyt 