Kesän lämmöt hellivät jo Suomessa ja katseet kääntyvät vähitellen lomaa kohti. Itse aion viettää lomaviikkoni treenikavereiden kanssa Italiassa, ja menomatka taittuu taasen maata pitkin – tällä kertaa kuitenkin eri reittiä kuin viimeksi. Mikä on lopullinen suunnitelma matkasta, entä millaisia jokerikortteja odotan sen varrelle sattuvan? Hyppää mukaan reissufiiliksiin!
Ei kai nyt samaa reittiä enää?
Maaliskuinen reilimme suuntautui Tukholman ja Hampurin kautta Saksan lävitse, josta harhauduimme Torinon kautta lähes suorinta reittiä Roomaan. Olisipa tylsää kulkea heti perään samoja raiteita pitkin, joten aion haastaa itseni hieman erilaiselle matkalle. Osa taipaleesta körötellään linjurin kyydissä.
Tallinnasta Berliiniin kulkee bussireitti, joka koetellee matkaajan kärsivällisyyttä sekä istumakestävyyttä.
Tämä reilun vuorokauden mittainen rutistus kuljettaa reissaajat pääkaupungista toiseen muutaman maan kautta. Aion lähteä yrittämään. Mutta mistä bussin kyytiin pääsee, mistä hankin liput ja minne reitti jatkuu bussimatkan jälkeen?
Ecolines vai Eurolines?
Bussiyhtiöitä löytyy nopeasti googlaillen ainakin kaksi, kenties enemmänkin. Reissailun luottoystäväni eli Maata pitkin matkaajat -Facebook-ryhmän väki tietävät kertoa, että useampikin reissaaja on bussimatkasta selviytynyt – osa oikein lämpimästi suositellen ja osa hieman vähemmän innoissaan.
Bussiyhtiöitä vertaillessa kävi ilmi, että eri bussiyhtiöiden mukavuuksissa ja muissa ominaisuuksissa oli omat eronsa. Toisessa on ahtaammat jalkatilat, toisesta löytyy telkkarit elokuvineen, toisessa ei myydä evästä ja niin edelleen. Vertailin hetken, mutta lopullinen valinta olikin helppo: Eurolines ei näy liikennöivän kyseistä väliä enää ollenkaan. Ecolines – täältä tullaan!
Lippu kustantaa 60 euroa, ja sillä pitäisi päästä Tallinnasta Riikan kautta Berliiniin. Lienee viisasta ostaa lippu ajoissa ettei bussi pääse täyttymään. Kenties joku muukin tahtoo kokeilla istumakärsivällisyytensä rajoja juuri kyseisenä heinäkuisena päivänä.
Mitä odotan bussimatkalta?
Omat odotukseni asettuvat jonnekin kauhunsekaisen huumorin, hankalan vierustoverin ja äärimmäisten lihasjumien välille. En oikeastaan tiedä, millaista bussissa mahtaa olla. Rehellisesti sanottuna.vuorokauden bussimatka kuulostaa lähinnä painajaiselta, ja juuri siksi tästä ihmiskokeesta tulee taatusti hauska. Kuten aiempaankin reilireissuun, olen asettanut odotukset varsin matalalle. Viimeksi se toimi äärimmäisen hyvin – yllätyin hurjasti, kuinka helppoa reilailu lopulta olikin, ja tykästyin junailuun kovasti.
Vertaistukea sain Maata pitkin matkustavat -Facebook-ryhmästä, jossa kyseistä reittiä kommentoitiin mm. seuraavasti:
”Aika rankkaa”
”Sitä on aika poikki tuollaisen rupeaman jälkeen”
”Matkan osittelua kannattaa tosiaan miettiä”
”Noissa busseissa ei paljon venytellä tai jaloitella”
”Aivan iisi biisi!”
”Matka sujuu oikein kivasti jos vaan jaksaa istua”
Näiden ristiriitaisten kokemusten valossa ja omia odotuksiani peilaillen kokosin bussimatkabingon, jota täytellessä ehkä ensimmäiset tunnit jo kuluvatkin.
Mutta minne matka jatkuu Berliinistä?
Tallinna – Berliini – München – Bologna – Pikkukaupunki – Vielä pienempi kaupunki – Pikkukylä
Tässä alustava reittisuunnitelma. Pääsen oikaisemaan koipiani Berliinissä ainakin muutaman tunnin ajan (ja tarvittaessa aikataulu joustaa, joten voin jatkaa matkaani vaikkapa vasta illansuussa. Mikäli maltan jatkaa lempikaupungistani eteenpäin, on vuorossa suora juna Müncheniin, josta suuntaan yöjunan kyydissä Italian puolelle.
Oikeasti reittisuunnitelma pitänee lyödä jo lukkoon siltä osin, että saan yöjunan paikkalipun varattua. Tuota pätkää en halua jättää sattuman varaan – etenkään, kun kyseisiin juniin kehotetaan usein tekemään varaukset hyvissä ajoin.
Yöjunan jäljiltä heräilen Bolognasta, josta matka jatkuu itärannikkoa kohti. Kokemukseni Italian rautateistä ovat toistaiseksi varsin positiivisia, joten tuota pätkää en stressaa alkuunkaan. Kenties taustalla vaikuttaa myös italialaisen mentaliteetin omaksuminen – turhaan tuota niin tarkkaan suunnittelisi, kun muutoksia tulee joka tapauksessa. Asiat silti järjestyvät, ja jos eivät, ei se haittaa.
Kauanko tämä lysti kestää?
Maata pitkin matkaillessa tämä kysymys ei ole kaikista tärkein, oikeastaan vähiten tärkein. Käytännön syistä on kuitenkin laskettava, että kerkeän treenileirille ajoissa, mutta kiire ei matkalla saisi tulla.
Mikäli lähden Helsingistä torstai-iltana Tallinnaan, ja Tallinnasta perjantaiaamuna eteenpäin, kuvittelen näillä tiedoilla pääseväni perille keski-italialaiseen pikkukylään sunnuntaina illansuussa tai maanantaiaamuna. Eli noin kaksi täyttä matkapäivää, kaksi puolikasta. Roomassa olisin taatusti jo sunnuntaina aamulla, mutta lisäreitit paikallisjunilla ja -bussilla tuovat hieman ekstraa myös matka-aikaan.
En malta odottaa! Haluaisin jo päästä kertomaan kaikesta hauskasta, mitä matkan varrella taatusti sattuu. Mutta ensin on päästävä näkemään ja kokemaan – sitä odotellessa luvassa vielä reissun suunnittelutunnelmia. Pysy matkassa!
Ciao!
– Anni
Hetkeen pysähtynyt 
Bussimatkabingo kuulostaa mahtavalta peliltä! Mentiin aikoinaan bändin kanssa Tallinnasta Riikaan ja sillä matkalla meille napsahti toi ”vessa lakkaa toimimasta” -ruutu. Matka oli onneks huomattavasti lyhyempi, eikä muusikoiden vuoks tarvinnu pysähtyä ku 7 – 8 kertaa. Toivotaan teille parempaa onnea kalustuksen suhteen!
TykkääTykkää
Oi ei 😂 kiitos, toivon kovasti ettei jokainen bingorivi mene täyteen!
TykkääTykkää