Bussi vaihtuu junaan Berliinissä

Voi sitä taivaallista tunnetta, kun Ecolinesin bussi tuntikausien matkustamisen jälkeen kaartaa Berliinin linja-autoasema ZOB:ille ja pääsen oikaisemaan jalkoja. Mitä bussimatkan varrelle mahtui? Lähtisinkö uudestaan? Kenelle reittiä voisi suositella?

Johan on nyt reissattu, jestas sentään. Bussimatka oli kiistatta tämänkertaisen maata pitkin Italiaan -hankkeeni kovin pala, ja nyt siitä on selvitty. Junamatkailu tuntuu pikakelaukselta bussissa köröttelyn jälkeen.

Päällimmäisenä matkasta jäi mieleen sekainen vyyhti mitä erilaisimpia muistikuvia aina virolaisista marjanpoimijoista Riian lähiökerrostaloihin ja kattohaikaroista öiseen moottoritiehen kaahareineen. Sekä tietysti se hempeä viemärin tuoksu, joka vessasta leijaili paikalleni.

Yöllisellä moottoritiellä suhahtelee autoja ohi hurjin nopeuksin. Korvatulpat auttavat nukkumisessa.

Aamun valjetessa olemme Saksan puolella jo aivan lähellä Berliiniä.

Matkasta selviää kyllä, mutta muista pari asiaa

Pakko myöntää, että bussimatka Tallinnasta Berliiniin oli rankempi kuin osasin odottaa. En lähtisi ihan heti uudestaan, mutta tätä reissua en myöskään kadu. Lähtemättä jättäminen olisi taatusti jäänyt kutkuttamaan mieltä.

Osiin jaettuna matka olisi varmasti helpompi, reittihän on kuitenkin kiinnostava ja matkan varrelle jää taatusti monia vierailemisen arvoisia paikkoja.

Eli vuorossa siis bussimatkasta selvinneen pikavinkit Ecolinesin kyytiin hyppäämistä miettivälle:

1. Suunnittele sopivan mittainen reitti (ellet halua testata reissukestävyytesi äärirajoja)
2. Varaa mukaan riittävästi mahdollisimman vähän murustavaa syömistä ja juomista (ellet halua turvautua bussiyhtiön mikromenuhun)
3. Ota matkustamon puolelle ilmastoinnin varalta riittävän lämmintä vaatetta ja vaikkapa huivi tyynyksi
4. Korvatulpat ja silmälaput voivat helpottaa nukkumista
5. Opettele venäjän alkeita, mikäli haluat keskustella jonkun matkakumppanin kanssa
6. Varaa pikkukolikoita vessapysähdyksiä varten (varmuuden varalta, vaikka monessa paikassa käy myös pankkikortti vessamaksuihin)
7. Mieti vielä kertaalleen, mutta jos reissu houkuttaa niin antaa palaa vaan!

Hammaspesulla öisessä Varsovassa

Bussiemäntä tarkistaa jokaisen kyytiin nousevan matkustajan lipun sekä passin. Ihmisiä tulee ja menee, joku jää Kaunasissa, toinen Marijampolesissa. Punertava aurinko uppoaa peltomaisemaan Puolan illassa, hämärä laskeutuu. Moottoritiellä autoja suhahtelee ohi. Bussiemäntä viipottaa pitkin käytävää; illallinen maistuu vielä matkustajille ja mikro kilahtaa.

Välillä selvitellään venäjäksi jotain mahdollisesti matkatavaroihin tai lippuihin liittyvää, ja bussiemäntä toistaa samaa lausetta kärsivällisesti kymmenettä kertaa. Matka sujuu välikeskusteluista huolimatta rauhallisesti ja vain vartin verran aikataulusta jäljessä, mikä on aika kunnioitettava suoritus näin 25 tunnin matkalla!

Varsovassa bussi täyttyy entisestään. Jaloittelen laiturilla ja ajattelen edessä olevaa yötä – mahdankohan saada unta bussissa. Ensimmäinen vierailuni Puolassa rajoittuu tähän hammaspesuun pimeällä Varsovan linja-autoasemalla. Nämä ovat niitä hetkiä, kun yksin matkustavaa alkaa yhtäkkiä naurattaa ja mielessä pyörii ajatus: ihan itse olen itseni järjestänyt tänne, Varsovaan hampaita pesemään keskellä yötä.

Elämä on välillä varsin hassua, kun sitä pysähtyy miettimään. Etenkin niissä oudoimmissa paikoissa.

Yöllä bussissa on yllättäen varsin hiljaista. Sumuiset aivoni eivät taivu laskemaan, kauanko olen jo matkustanut, mutta nyt väsyttää. Moni torkahtelee tai nukkuu. Jos viereinen paikka olisi vapaana, saattaisin käpertyä ihan syvään yöuneen kahden penkin mitalle. Istuma-asennossa on haastavampi nukahtaa, mutta uni vie silti voiton ja torkun pitkiäkin pätkiä.

Ja ah sitä riemun tunnetta, kun aamulla bussin ovi aukeaa ja saan jättää mikroburgerin ja viemärin tuoksut taakseni. Käveleminen on taivaallista, hypähdän pari kertaa ihan vain kokeillakseni, toimivatko jalkani todella. Hymy leviää kasvoille – Berliinissä olen jälleen kotona ohikiitävän hetken.

Liettuassa linja-autoasema on suloinen autobusu stotis.

Toistaiseksi ainoa vierailuni Puolaan ei vielä vienyt parhaiden nähtävyyksien äärelle. Toiseen kertaan!

Bingo! Voisin lisätä myös ruudut ”vierustoveri kääntää kylkeä 40. kertaa” sekä ”viemärinhaju tulvahtaa nenään”. Myös positiiviset ”bongaa kattohaikaran pesä”, ”marjanpoimijoita metsässä” sekä ”vierustoveri tarjoaa omenan” sopisivat bingoriveille.

Perillä hetken verran. Berliinissä on helppo kuulua joukkoon ihan omana itsenään – myös resuisena matkalaisena, jonka pitkä bussimatka on uuvuttanut.

Elpymistauko ystävän luona ennen junaan nousemista

Berliini saa minut taas hymyilemään. Vaikka mieli ja jalat ovat puhki, olen innoissani tästä etapista. Lämmin vastaanotto ystävän luona on enemmän kuin paikallaan juuri tässä hetkessä. Tukikohdassa pääsen suihkuun, kuulemaan kuulumisia sitten viime näkemän sekä kertomaan juttuja matkalta. Syömme kaikessa rauhassa aamiaista yhdessä.

Ja matka jatkuu kohti Müncheniä. Saksan junissa harvoin (jos koskaan?) tarvitsee varauksia, ja Berliinistä Müncheniin pääsee noin neljässä tunnissa. Bussissa istumiseen verrattuna tämä on lastenleikkiä!

Junassa on vieläpä pistokkeet, ravintolavaunu, siistit vessat ja toimiva nettiyhteys. Tuntuu kuin käyttäisin jotain huijauskoodia – tämä on melkein liian helppoa ja mukavaa. Bussimatka on takanapäin, nyt junaillaan. Kyllä reilaajan kelpaa!

Auf Wiedersehen!
-Anni

P.S. Täältä löydät aiemman kertomukseni bussimatkan alkupuoliskosta.